Kuvataiteilija Riiko Sakkisen vaimo oli espanjalainen taiteilija ja kuvataiteen opettaja Inmaculada Díaz Miguel, joka tunnettiin nimellä Macu.
Pariskunta avioitui vuonna 2005 ja ehti jakaa elämänsä noin 20 vuoden ajan. Macu menehtyi kesäkuussa 2025 vakavan sairauden jälkeen 54-vuotiaana. Heille syntyi kaksi lasta, Alma ja Leonardo.
Sakkinen on suomalainen kuvataiteilija, joka tunnetaan yhteiskuntakriittisestä taiteestaan ja televisioesiintymisistään. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän on puhunut julkisuudessa myös henkilökohtaisesta elämästään.
Sakkinen on leski, eikä hänen uudesta parisuhteestaan ole julkisesti vahvistettua tietoa. Hänen kotinsa sijaitsee Espanjan Toledon maakunnassa, jossa hän ja Macu elivät yhdessä lastensa kanssa.
Rakkaus alkoi Tukholmassa
Riiko Sakkisen ja Macun suhde alkoi taiteen parissa. Sakkisen oman elämäkerran mukaan he tapasivat vuonna 1998 Tukholman Moderna Museetissa.
Sakkinen opiskeli tuolloin Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Hän vietti opiskeluaikanaan myös pitkiä jaksoja Espanjassa Castilla-La Manchan yliopiston kuvataiteen tiedekunnassa. Lopulta hän muutti pysyvästi Espanjaan vuonna 2003.
Molemmat tekivät taidetta jo ennen avioliittoaan. Macu oli mukana Sakkisen varhaisissa taideprojekteissa, ja vuonna 2002 he työskentelivät yhdessä Amos Andersonin taidemuseon Off Skene -näyttelyn yhteydessä. Macu myös kuratoi Sakkisen Ven a Casa -projektin Madridissa vuonna 2001.
Pariskunnan ensitreffeistä tai kosinnasta ei ole julkaistu tarkempia tietoja.
Avioliitto solmittiin 2005
Sakkinen ja Macu menivät naimisiin vuonna 2005. Samana vuonna syntyi heidän esikoisensa, tytär Alma.
Perhe asettui Cervera de los Montesin kylään Toledon maakuntaan. Sakkinen kertoo elämäkerrassaan kunnostaneensa vanhaa taloa ja auttaneensa appiukkoaan tämän työssä karjapaimenena. Hän teki myös erilaisia töitä taiteellisen uransa rinnalla.
Avioliiton tarkka vihkipäivä ja juhlapaikka eivät ole julkisesti tiedossa. Sakkisella ei myöskään ole julkisesti dokumentoitua aiempaa avioliittoa tai avioeroa.
Maculla oli oma taiteilijanura
Inmaculada Díaz Miguel oli koulutukseltaan pitkälle edennyt kuvataiteilija. Hän väitteli tohtoriksi Castilla-La Manchan yliopistossa marraskuussa 2002.
Hänen väitöskirjansa Habitar la fragilidad. Registros íntimos de actos cotidianos käsitteli haurautta ja arkisten tekojen henkilökohtaisia jälkiä. Yliopiston asiakirjojen mukaan hän työskenteli myös kuvataiteen tiedekunnassa maalaustaiteen opettajana.
Vuodesta 2008 lähtien Macu opetti kuvataidetta IES San Isidro -oppilaitoksessa Talavera de la Reinassa. Hän kuului myös koulun johtoryhmään.
Espanjalaisessa uutisoinnissa hänen kerrotaan kannustaneen oppilaita ilmaisemaan ajatuksiaan piirtämällä ja maalaamalla. Hän oli kiinnostunut myös kaksikielisestä opetuksesta ja Erasmus-hankkeista, joiden kautta hän matkusti eri puolilla Eurooppaa.
Sakkinen puhui perheen arjesta
Sakkinen kertoi avioliittonsa käytännön järjestelyistä City-lehden haastattelussa toukokuussa 2009.
Perheen perustaminen oli muuttanut puolisoiden ammatillisia valintoja. Macu oli siirtynyt opetustyöhön, kun taas Sakkinen jatkoi uraansa kuvataiteilijana.
Sakkinen kuvaili ratkaisua Cityn haastattelussa:
”Vaimo oli myös taiteilija, mutta lähti töihin yläasteen ja lukion kuvaamataidon opettajaksi, kun lapsi tuli.”
Haastattelussa Sakkinen pohti avoimesti myös perheen toimeentuloa ja sitä, miten eri tavalla vanhemmuus oli vaikuttanut puolisoiden uramahdollisuuksiin.
Hän kertoi luvanneensa vaimolleen, että jos hänen taiteilijantulonsa eivät 35-vuotiaana vastaisi Macun opettajan palkkaa, hän harkitsisi toista ammattia.
Sakkinen kertoi Citylle:
”Olen luvannut vaimolle, vaikka hän sanookin, että olen luvannut enemmän itselleni, että jos en 35-vuotiaana ansaitse samaa kuin hän opettajana, lopetan ja teen jotain muuta.”
Haastattelu tarjoaa harvinaisen näkymän pariskunnan yhteiseen arkeen. Julkisuudessa Macu tunnettiin ennen kaikkea omasta työstään, eikä pari rakentanut yhteistä julkista uraa.
Lapset Alma ja Leonardo
Sakkiselle ja Maculle syntyi kaksi lasta. Alma syntyi vuonna 2005 ja Leonardo vuonna 2010.
Alma on vuonna 2026 noin 20–21-vuotias ja Leonardo 15–16-vuotias. Lasten tarkat syntymäpäivät, opinnot ja muu yksityiselämä eivät ole laajasti julkisuudessa.
Perheen arki rakentui Espanjaan, vaikka Sakkisen työ vei häntä näyttelyihin eri puolille maailmaa.
Macun suku oli osa pariskunnan elämää. Hänen isänsä Edilberto Díaz sekä muut sukulaiset ovat olleet mukana perheen julkisissa muistotilaisuuksissa.
Macun sairaus ja viimeiset teokset
Macu sairastui syöpään. Vakava sairaus vaikutti hänen elämäänsä ja nousi myös hänen taiteensa aiheeksi.
Marraskuussa 2024 hän avasi Talavera de la Reinassa näyttelyn La Soledad de la Muerte, suomeksi Kuoleman yksinäisyys.
Näyttelyssä Macu käsitteli sairautta, kipua, kehon muutoksia ja kuolemaa omien kokemustensa kautta. Hän jatkoi taiteen tekemistä myös sairautensa aikana.
Macun viimeiseksi hänen elinaikanaan järjestetyksi näyttelyksi jäänyt kokonaisuus toi esiin sen, miten sairaus oli muuttanut hänen suhdettaan omaan kehoonsa ja ympäröivään maailmaan.
Vaimo menehtyi kesäkuussa 2025
Inmaculada Díaz Miguel kuoli kotonaan Pepinossa 29. kesäkuuta 2025. Hän oli 54-vuotias.
Espanjalaisessa uutisoinnissa hänen kerrottiin sairastaneen syöpää ja eläneen pitkään vakavan sairauden kanssa. Häntä muisteltiin sekä taiteilijana että opettajana, joka oli kannustanut nuoria luovaan ilmaisuun.
Sakkiselle vaimon kuolema merkitsi pitkän avioliiton päättymistä. Hänen virallisessa elämäkerrassaan vuoden 2025 kohdalle on merkitty, että hän jäi leskeksi.
Macun muisto sai näkyvän paikan
Maaliskuussa 2026 Pepinon kunta kunnioitti Macun muistoa nimeämällä paikallisen kunnankirjaston hänen mukaansa.
Kirjaston nimeksi tuli Biblioteca Pública Municipal Inmaculada Díaz Miguel. Kunnanvaltuusto oli hyväksynyt nimenmuutoksen yksimielisesti.
Virallinen nimeämistilaisuus järjestettiin 8. maaliskuuta, kansainvälisenä naistenpäivänä.
Paikalla olivat Macun isä, lapset, sisaruksia, muita sukulaisia, ystäviä ja kunnan edustajia. Tilaisuudessa paljastettiin hänen nimeään kantava muistolaatta.
Pepinon kunnan mukaan päätöksellä haluttiin tunnustaa Macun työ taiteen, tasa-arvon, kulttuurin ja paikallisten perinteiden hyväksi.
Sakkinen jatkaa taiteilijana
Sakkinen on jatkanut työtään kuvataiteilijana ja esiintynyt myös televisiossa. Vuonna 2026 hän tuli aiempaa tutummaksi viihdeyleisölle Farmi Suomi -ohjelman kautta.
Ohjelmassa Sakkinen joutui kaksintaisteluun, kieltäytyi ajoittain maatilan töistä ja päätti lopulta keskeyttää kilpailun. Hän perusteli ratkaisuaan sillä, ettei hänellä ollut enää annettavaa tai saatavaa ohjelmasta.
Sakkinen vieraili myös Ylen aamussa helmikuussa 2026. Haastattelussa käsiteltiin hänen 30-vuotista taiteilijanuraansa ja turborealismia, jonka kautta hän tarkastelee kulutusyhteiskuntaa sekä taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia.
Helsingissä Makasiini Contemporary -galleriassa avautui 11. syyskuuta Sakkisen näyttely Works on Panama Papers. Lokakuun 4. päivään jatkuvassa näyttelyssä taiteilija käsittelee muun muassa vaurautta, valtaa ja kulutuskulttuuria.
Sakkisen pitkäaikainen koti ja työskentelypaikka on Espanjassa. Hänen virallinen elämäkertansa mainitsee Pepinon, ja ammatillisissa tiedoissa esiintyy myös Cervera de los Montes.
